Hän kulkee narussa.
Hänellä on kaulapanta ja heijastin, ettei hän katoa.
Hän raapii ovea vailla mahdollisuutta olla ulkona piehtaroimassa.
Ei auta nuolaisu kädelle, eikä kämmenen anto, ei hännällä heilutus.
Ei auta nuolaisu kädelle, eikä kämmenen anto, ei häntä, ei käsi.
Omat
koirat,
omat koirat purivat!
Omat koirat!
Hän kuolaa narussa.
Hänellä on silkkisukka ja heijastin, ettei hän katoa.
Hän haisee pahalta, siru korvassa, odottaen pääsyä sisälle sateesta.
Ei auta nuolaisu kädelle, eikä kämmenen anto, ei hännällä heilutus.
Ei nuolaisu kädelle, eikä kämmenen anto, ei häntä, ei käsi.
Omat
koirat,
omat koirat purivat!
Omat koirat!
Ja missä karavaani kulkee, siellä haukkuvat koirat
haukkuvat ja purevat ne jalat.
Omat
koirat,
omat koirat purivat!
Omat koirat!
