Mies olen kirjaton, karjaton aivan,
kun otti se omaksi sen viimeisen vaivan.
Suuri Sampo sittenkin
saatiin toimimaan.
Nyt lähti pojatkin Aatamin
taas naapurin omenia poimimaan.
Jäi lehtiin haalistuviin
sanat, joiden päälle puhuttiin.
Nyt rakastun kiiltokuviin,
joiden kauniita olevan huhuttiin
Mistä ne tulisivat ylevät aatteet?
Kun saumoista ratkesivat mieleni vaatteet.
Siitä vuosia nyt jo on,
kun pihakoivusta pudottiin.
Sai kaikki lahjaksi puseron,
joka elämänlangasta kudottiin.
Ja syliin kylmän maan
jäi intiaanikesäni haaveiden.
Nyt uppoudun Harmajaan
kanssa kotitaloni aaveiden.
Ja pidänkin siitä huolen,
että lasini viini täyttää
ja kun pahalta alkaa näyttää
viime pisaran siitä nuolen
ja odotan että taipuu
jo lopulta selkä mielen,
jota kuristaa kahleet kielen,
ja vapauden villi kaipuu
on kädet kuin kerjäläisen
niin rengin kuin isännänkin
nyt laulanee suuri Hänkin
jo laulua löysäläisen.
