Ei sen väliä kuka sen aloittaa
sanoi hän joka aloitti sen.
Jäätyivät pilvet ja jäätyi maa.
Kuljin puistossa eksyneiden.
Niin se alkoi ja loppui aikanaan,
turha kaahailu pinnalla maan.
Mies ja nainen, erossa toisistaan
uhraten jumaliaan
kuinka varma olinkaan:
Olipa kerran on nimeni mun.
Vain aluksi kelpaan satuun
Kasvoillain näin kasvot unohdetun.
Olin kasvanut kiinni katuun.
Hän virheitä teki. Mä virheitä tein
Muka uskoen kohtaloon.
Pois hän sielunsa antoi, mä omani vein
panttilainaamoon.
Tapoimme tuskan ja kätkimme sen
maahan siunaamattomaan.
Joka yö se palasi kummitellen
synkästä piilostaan.
kuinka varma olinkaan:
Olipa kerran on nimeni mun.
Vain aluksi kelpaan satuun
Kasvoillain näin kasvot unohdetun.
Olin kasvanut kiinni katuun.
Nyt on tänään ja huominen uusi on
palkkalistoilla Rakkauden Työn.
Ei löytynyt elämä sivuilta lukemiston
Noita juttuja Noitien yön
