Liisa Pien

Jo lapses nukkuu, tahdot uniinsa sukeltaa Ja kaataa kaikki ovet pois Sun toivees hukkuu, vaikka koitat todistaa Et kaikki kohdallansa ois Ja lapses herää ja huutaa Niille selittää et voi, mitä kaikki tää on Nää tummanpuhuvat portit yöstä aamuun Ja niistä vain mentävä on Ja miehes nukkuu, varmistat et se hengittää Sä kosket hiljaa suuta sen Niin kaikki nukkuu, viini päätäs lämmittää Kun korkkaat pullon viimeisen Sä olit päivällä Lions Clubin myyjäisten kruunu Mutta kuinka on nyt Et tunne kuuluvas sinne Muistit kai minne oot sydämes jättänyt Nyt olet ruskee kiintee leidi Odd Fellow miehes nukke siis Vaan ladylike sä tuskin oot Kun öisin sammut kyyneliis Liisa pien Äiti, mä pelkään niin Kun minut tänne jätettiin Moka kännyyn tungettiin Ja hiekkaa silmiin heitettiin No, mitä tapahtuu mulle nyt? Mut kuka tähän on teljennyt? Mä hiekkalaatikon yli nään Ja tahdon kiivetä elämään Liisa pien Ja niinkuin näät, käy tuska joskus jokaiseen (ei, ei, ei) Ja talvi saapuu varkain niin (ei, ei, ei) Niin ilta sinuun iski, vain hän ja baaritiski Sä niihin tarrauduit ja jäit, kiinni jäit Liisa pien Ja aika sauvoo eteenpäin Se huultes kaaren kivettää Ja rintas painuu sisäänpäin Sen tuuli öinen lävistää Sun unelmas, no niin, sä tiedät itsekin Sä niiden kautta elit niin Ne täyttyessään muutti sinusta loputkin I-piste uuteen porvariin Nyt sul on leijonaviirit, kasvisdieetti rankka Jutut sociétéen Jäi mulle toveripiirit, usko huomiseen vankka Sille työtäni teen Nyt olet ruskee kiintee leidi Odd Fellow miehes nukke siis Vaan ladylike sä tuskin oot Kun öisin sammut kyyneliis Liisa pien Liisa pien Liisa pien Liisa pien