Kylä tuo pieni, siellä mä sain
Elämäntieni jo aloittaa vain
Lapsuuden mailla mä
Liljoja poimin
Huolia vailla, kun niityillä leikin
Sen kaiken muistan
Kulkiessain näin
Vain eteenpäin
Voin nähdä edessäni aivan
Kaiken sen entisen
Hiukan kun vartuin,
Niin lähdin mä pois
Ehkäpä kaupunki parempi ois
Niimpä siis niityt
Niin myöskin kummut
Asfalttiin vaihdoin, siis olin tullut
Maailmaan toiseen
Maailmaan mustaan
Rahalla saada vain lohdun
Voi tuskaan
Niin aivan yksin
Vuokrahuoneessain istua sain
Ja vanki asfaltin ja ja sementin
Olin mä vain
Ja jokainen aamu sai
Kaihoisaks mielen
Aatokset kulki mua
Niityille vieden
Kylmää on kaupungin
Lyhtyjen loiste
Kirkkaampi mulle on
Liljojen muisto
Vihreän ruohon vaihdoin
Asfalttiin mustaan
Paikkaani löydänkö
Täältä mä koskaan
Niin aivan yksin
Tunsin huoneessain
Ikävän vain
Ja ikkunastain näin
Asfaltin ja ja sementin
Ja vuosia vieri.
Mä vihdoin sen tiesin
Kottin mä tahdoin
Matkaan siis riensin
Niittyjä etsin
En lytänytkään
Asfaltin mustan
Vain täälläkin nään
Liljat ja niityt ovat
Asfaltin alla
Moottoritietä uutta
On kaikkialla
Nyt saatana nähdä
Kaiken entisen
Vain haaveissain
On mennyt pous, sen
Mitä tarvitsen maailmastain
Missä on niityt?
Ne sementti vei
Missä on liljat?
Ei niitä näy, ei
Asfaltin alla
On menneisyytein
Asfaltin alle
Jäi rakkautein
Missä on niityt?
Ne sementti vei
Missä on liljat?
Ei niitä näy, ei
Asfaltin alla
On menneisyytein
Asfaltin alle
Jäi rakkautein
