(Säv. Irwin Goodman, san. Emil Retee)
Sai maallisen matkansa päätökseen
ja kukkakimpun muistoksi kummulleen,
eräs tavallinen hanttimies.
Kirjeen kirjoitti hän ystävälleen,
kuinka varautuisi viime matkalleen.
Oli kaikki toisin senhän ties.
On saanut Tuonelan lautturi eläkkeen
ja yläkerrasta loistavan osakkeen.
On tilalla uusi hissimies.
En tiedä taisi joku mennä vialleen.
Kun alas hissi laskeutui hiljalleen,
siellä majaili talonmies.
Siellä saavuin mä suureen eteiseen
ja annoin henkilötietoni tarkalleen,
mitä kyseli entinen ovimies.
Samalla toista vällyihin puettiin
ja sinne joukolla sisään saateltiin.
Sinne vei pirun pimeä tie.
Mulle tutkimuskomissio laitettiin
ja jokainen tekoni tarkkaan tutkittiin.
Kyllä ne sitten kaikki ties.
Oli onneksi paitani puhdas, valkoinen.
Siksi varmaankaan sisään päässyt en.
Siellä läpäisi harva mies.
Mulle portilla tuomio luettiin.
Siinä päin naamaa mua haukuttiin.
Se oli kovaa tekstiä, piru vie!
En ollut muistanut talonmiestä ollenkaan,
olin muutenkin tehnyt hyvää vaan.
Minut korjasi jälleen hissimies.
