Rosa palvoi panamahattuista herraa
Valvoi miehen tähden
Ei milloinkaan kuvaa rakkaastaan
Katsellut lasten nähden
Hän kantoi kivinä kaipuutaan
Ja antoi arjen olla
Piiloutui maissipellon laitaan
Ja tanssi nuotiolla
Älä itke nainen keikarin vuoksi
Hän ei ansaitse kyyneltäkään
Eikö niin, kun käännyit hän pakoon juoksi
Hän ei ansaitse kyyneltäkään
Ei kyyneltäkään
Rosa muisti sikarin tuoksun yössä
Ja riemun aamuun saakka
Hän odottaa vaikka tietää sen
Täällä unelmat ovat taakka
Älä itke nainen keikarin vuoksi
Hän ei ansaitse kyyneltäkään
Eikö niin, kun käännyit hän pakoon juoksi
Hän ei ansaitse kyyneltäkään
Ei kyyneltäkään
