Mun kesälomallani sataa aina,
Kun saman illoin sen mä aloitan,
Jos lähden pyhällä tai maanantaina,
Saan niskaani vain kuuron ankaran,
Ja siksi tarkkaan mietin minne lähden,
On yksi paikka yli toisien,
En sinne mene maiseman sen kauniin tähden,
Vaan sen loistavien ihmisten.
Lähde Lappeenrantaan seurakseni mun,
Lähde Lappeenrantaan näät kun rentoudun,
Mistään kansaa et sä löydä hauskempaa,
Karjalaiset laulut kajahtaa.
Lähde Lappeenrantaan humppa siellä soi,
Lähde Lappeenrantaan kansa karkeloi.
Mennään käymään sie ja mie nyt kahdestaaan,
Ilot ei lopu milloinkaan.
Kun kesälomallani tulee vettä,
Ja tuulee sekä vielä salamoi,
On kuitenkin se aivan varma että,
Ei huumoria mikään tappaa voi,
Ja vaikka taivas itkee silti loista,
Taas hymy herkkä vieraanvarainen,
En muuta voi kuin jälleen ainoastaan toistaa,
Sulle tutun iskusävelen:
Lähde Lappeenrantaan seurakseni mun,
Lähde Lappeenrantaan näät kun rentoudun,
Mistään kansaa et sä löydä hauskempaa,
Karjalaiset laulut kajahtaa.
Lähde Lappeenrantaan humppa siellä soi,
Lähde Lappeenrantaan kansa karkeloi.
Mennään käymään sie ja mie nyt kahdestaan,
Ilot ei lopu milloinkaan.
