Se ei oo koskaan kiinni ajasta.
Mä oisin kuuskyt vuotta vanha
mielummin kuin aikuinen, uskotko sen?
Sä lähdit yhden jälkeen töistä
ja itapäivän oot hummannu täällä mun kanssa.
Kiusaat: miltä tuntuu?
Vastaan miltä tuntuu levätä märkänä ja poikki,
kuunnella liikenteen meteliä,
kuunnella naapurin yskimistä,
katsella vaan kattoon.
Voit olla kuuteen asti, sitten sun nätti tyttäres
pääsee jo tunneiltaan poistuun.
Kiusaan: miltä tuntuu?
Vastaat miltä tuntuu napata tyttärensä heila.
- Ei nainen tää ollut sinun vikas.
Joskus en tahdokaan tytärtä,
vaan rakastun sen äitiin.
Se ei oo koskaan kiinni ajasta.
Mä oisin kuuskyt vuotta vanha
mielummin kuin aikuinen, uskotko sen?
Sä kerrot: Annalla on uus heila,
pitkätukkainen poika, se soittaa ja meikkaa.
Kiusaat: miltä tuntuu?
Vastaan miltä tuntuu. Tyttäres on aina ollut korni.
Laittautuu kauniiksi, kuvittelee varmaankin
että nuo rokkityypit tekee siitä jonkun.
Mut sille elämä on muotia,
pieni lystikäs leikki jossa vaihdetaan vaatteita.
Kiusaat: entä sitten?
Vastaan: entä sitten? Minä en anna ajan vaikuttaa.
En kasva milloinkaan aikuiseksi.
Nuoruutta en koskaan elänytkään,
synnyin suoraan vanhaksi.
Se ei oo koskaan kiinni ajasta.
Mä oisin kuuskyt vuotta vanha
mielummin kuin aikuinen, uskotko sen?
Kun sukupolvesta on noussut tää pikkurikkaiden luokka,
ne satsaa vain itseensä.
Ne ottaa muualta kaiken, ne keskinkertaistaa kaiken,
tän maan ja sen luonteen.
Inhoan sellaista kehitystä.
Inhoan pöyhkeää keskiluokkaa,
vihaan niiden mimmejä.
Sä oot niin tyypillinen aikuinen,
itsetunnoton nainen,
sä tarvitset miehen.
Naurat: hullu poika!
Vastaan: hullu ämmä! Pidän sun tyylistäsi paljon.
Mennäänkö naimisiin?
Haluaisin olla sun miehesi,
tyttärelles ilkeä isäpuoli.
Se ei oo koskaan kiinni ajasta.
Mä oisin kuuskyt vuotta vanha
mielummin kuin aikuinen, uskotko sen?
