On lahden suu ja koivupuu
ja järven rantamaa
ja koivupuussa lauloi kottarainen
Niin yksinään ja mietteissään
mies sinne taivaltaa
Hän torpanpoika lie ja nuorukainen
Ja markan markkaakaan
ei ollut taskussaan
Siel oli yksi rautanaula vainen
Hän unelmoi kun tuuli soi
ja laine rantaan lyö
Ois tässä oiva torpan paikka olla
Nyt raivaamaan käy pihamaan ja
heti alkaa työn
Hän takin riisuu kädentempaisulla
Ja koivuun valkoiseen
lyö naulan takilleen
Ja puuhaa kunnes ehtii ilta tulla
Mä palajan ja rakennan
ja pihapuuksi jäät
