Inarinjärvi

Etäällä pohjan mailla Hylätty järvi on Sen nimeä saaret vailla Ja ranta alaston Hein' ajalla sen sulaa jää Kun kesä Lappiin kiirehtää Mutt' syyskuun yö sen aallot Taas jälleen jäähdyttää Kuvastuu vuoret illoin Sen kalvoon sinervään Ja lappalainen silloin Käy kalaa pyytämään Siel' uipi sorsa suruton Ja peuralaumat rannall' on Ja taajat sääskiparvet Pimentää auringon Mies Lapin kerran tahtoi Sen tulla tuntemaan Kuin syvä olla mahtoi Tuo järvi Turjanmaan Köys' katkes, laulu kuultihin: "Niin syvä on, kuin pitkäkin" Sen koommin mittaamatta On pohja Inarin Oi, järvi Pohjolassa Sä köyhä-maineinen Ei toista maailmassa Oo laistas, poloinen Siell' lymyss' olet vuoriston Hylätty, halpa, arvoton On lyhyet sun kesäs Ja talves pitkät on