Näin pakko on mun vakuuttaa:
On entinen vain entinen.
Hän meni pois ja hän mennä saa,
jos tahtoo tehdä tyhmyyden.
Näin elää voi kai yksinkin
Näin aikaan saan mä enemmän
Vaan silloin kun soi puhelin
mä silti aina hätkähdän.
Nyt se onko hän?
Oi, Luoja jos se nyt on hän.
Hän tietenkin
tai kuolisin.
Tai kuolisin.
Kukaties, nyt silti soittaa hän.
Ei vieläkään,
nyt kuolen taas.
Jään ikävään.
Jään ikävään.
Kun jotenkin siitä kohennun
voin lattialta palat tallettaa.
Päivä jatkuu – hyvin menee kun,
ei koskaan katso selän taa.
En ole narri, päätinkin
mä etsin toisen ystävän.
Ja silloin taas soi puhelin,
ja pelästyn ja hätkähdän.
Nyt se onko hän?
Oi, Luoja jos se nyt on hän.
Hän tietenkin
tai kuolisin.
Tai kuolisin.
Kukaties nyt silti soittaa hän
Ei vieläkään,
nyt kuolen taas.
Jään ikävään.
Jään ikävään.
Nyt se onko hän?
Oi, Luoja jos se nyt on hän.
Hän tietenkin
tai kuolisin.
Tai kuolisin.
La-laa-la-laa-la-laa-la-laa-la-laa,
