Pinnalla mä pysyin vuokses
Olit laiva mulle
Myrskyjäkään pelätty me ei
Aina kun mä tulin luokses
Jälleen seikkailulle
Hurjimmalle laiva minut vei
Rakensin niin elämäämme
Etten kuullut silloin
Tuulten tummien sua kutsuvan
Vaikka kuiskeet päällä päämme
Voimistuivat illoin
Nyt sen vasta oikein tajuan
Merimies oon maailman yksinäisin
Huokaa meri tyrskyin vaahtopäisin
Pakenee se läheltäni
Turhaa on tää elämäni
Aallotkin on minut hylänneet
Hoivasin sua viime hetkeen
Aivan niin kuin lastain
Toivoen tuon tuulen kääntyvän
Ja se lähtös estäis retkeen
Joka satamastain
Vie pois laivan kaikkein tärkeimmän
Merimies oon maailman yksinäisin
Huokaa meri tyrskyin vaahtopäisin
Pakenee se läheltäni
Turhaa on tää elämäni
Aallotkin on minut hylänneet
Merimies oon maailman yksinäisin
Öinen tuuli puree viimoin jäisin
Lävitseni kylmyys hyytää
Lämpöä en osaa pyytää
Aallotkin on minut hylänneet
Merimies oon maailman yksinäisin
Huokaa meri tyrskyin vaahtopäisin
Pakenee se läheltäni
Turhaa on tää elämäni
Aallotkin on minut hylänneet
