On sydämessäs muukalainen,
aavees hänet sinne loi.
Hänen veroisensa koskaan,
sinulle en olla voi.
Rakkainpain oot mulle nainen,
muutu silti muuksi en.
Prinssinviitta purppurainen,
kuuluu maahan haaveiden.
Mun maailmain on toisenlainen,
en saduks sitä muuttaa voi.
Se ilman sua on vaillinainen,
siis purtes minuun ankkuroi.
Myrskyt vaikka siellä pauhaa,
halki niiden selvitään.
Saamme myöskin tyyntä rauhaa,
se kuuluu kaikki elämään.
Siis sydämesi muukalainen,
vie sadunmaahan takaisin.
Jos olet vain sä luottavainen,
niin onnen kanssas jakaisin.
Pilvisäät ja kauniin poudan,
ne sulle tahdon lahjoittaa.
Kesän sekä talven roudan,
mä kanssas tahdon omistaa.
On sydämessäs muukalainen,
vieras joka tuskaa tuo.
Kun häneen mua vertaat tiedän,
se välillemme muurin luo.
Rakkainpain oot mulle nainen,
muutu silti muuksi en.
Prinssinviitta purppurainen,
kuuluu maahan haaveiden.
Siis sydämesi muukalainen,
vie sadunmaahan takaisin.
Jos olet vain sä luottavainen,
niin onnen kanssas jakaisin.
Pilvisäät ja kauniin poudan,
ne sulle tahdon lahjoittaa.
Kesän sekä talven roudan,
mä kanssas tahdon omistaa.
