Kun on usva noussut, sade juuri mennyt
ja kun kylmä tuuli käy poikki nummien.
Voin kuulla rakkahan äänen,
se menneisyydestä kuiskaa kahlehtien:
("Johnny, mua muistathan?")
Sitä vaikea on mun uskoa, mutta
tuulessakin kuulen laulun sen
metsän puissa soivan
tuolla jossain:
("Johnny, mua muistathan?")
Sua aina vain muistan,
kunnes päivät päättyy mä kuulen sen:
"Johnny, mua muistathan?"
Joskus myöhemmin, jos sittenkin
mä rakkautta myös jo uutta etsimään lähden.
Yhä kuulla mä saan sen laulun,
jota välttämään en pysty milloinkaan
metsänpuissa soivan
tuolla jossain:
("Johnny, mua muistathan?")
Sua aina mä muistan.
Päivään viimeiseen
näin kuulen kuiskeen:
"Johnny, mua muistathan."
"Johnny, mua muistathan."
"Johnny, mua muistathan."
