Järjen veit ja minusta orjan teit
Kun lempes annoit
Ja kestävän sen vannoit.
Mutt' kesti se vain hetkisen,
Jo murheeksi vaihtuen,
Sun sanas kuumat
Oli valhetta vain.
Huulesi nuo, jotka huuman ihanan soi.
Kuumuuden huulilta toisen minulle toi.
Oon raukka kun
Nyt täytyy mun
Se kestää, en estää voi.
Mun syömmeni onnen sä toit,
Mun lemmestä nauttia soit.
Nyt syömmeni rauhatta aina lyö.
Ei suo sille lepoa, päivä, yö.
Ei rauhaa kai milloinkaan saa
Ken lempeä vain janoaa.
Nyt on rinnassain, yksi toimovus vain,
Toiset unhoita luokseni käy.
Ei rauhaa kai milloinkaan saa
Ken lempeä vain janoaa.
Nyt on rinnassain, yksi toivomus vain,
Toiset unhoita luokseni käy.
