Muistathan

Muistathan sä öistä tuon suloisimman Päivän ihanan sekä kauniin illan Hetken jolloin käteeni ensi kerran otit omaasi lämpimään Kävelimme kahden vain hetken verran Läpi puistikon poikki vanhan sillan Tuokio tuo pieni meille riitti silloin onnen antamaan Kohtasimme keskellä ihmisten Sattumako? Ei mä tiedän sen Kohtalo toi eteemme rakkauden ja onnen maan On onnea surukin osaltaan Se vain elämänä täytyy oivaltaa Miksi ihmisellä muuten oliskaan taito naurahataa Kävelimme kahden vain hetken verran Läpi puistikon poikki vanhan sillan Tuokio tuo pieni meille riitti silloin onnen antamaan Unessako kenties mä näin jo sun Siitä varmaan johtui tää tunne mun Elänyt oon ennenkin hetkisen mä pienoisen Unta varmaan se kaikki on vieläkin Puisto, silta sekä kätes lämpimin Sekunnissa elin elämän melkein ikuisen La la la la la la la la la la la... La la la la la la la la la la la... La la la la la la la la la la la la la la la la la la... La la la la la la la la la la la... La la la la la la la la la la la... La la la la la la la la la la la la la la la la la la... Hey, hey