Kun olin vielä nuori, niin usein katselin
Itku silmissäni tuonne pihaan naapurin
Niin kuin paratiisi se mulle ollut ois
Kun leikkikaluna itselläin oli puupala vain
Kun mieheksi mä vartuin ja elatuksen hain
Sieltä mistä vain sain työtä itsellein
Niin usein ajattelin tuota poikaa naapurin
Kuinka helpolla hän sentään saikaan leivän itselleen
Erään kerran kuulin sairauden murtaneen
Voimat pojan naapurin, sai haavan sydämeen
Kun puuttui rakkaus, sai vallan sairaus
Ei rahallakaan voinut saada rauhaa itselleen
Tuo raha rikkautta ja valtaa, kunniaa
Eihän sentään kaikkea rahallakaan saa
Vaan samaan paikkaan viimein vie tiemme multaan maan
Siksi en mä itke, vaan tyydyn kohtaloon
