Minut tunsi kaikki naiset kaupungin
Ja minä kaikki naiset tietenkin
Charmia riitti vaikka jakaa muillekin
En tiedä minkälainen oli Casanova aikoinaan
Mut sanon teille vaan
Että jotain kyllä tiesin minäkin
Mä vannoin etten koskaan mene naimisiin
En rahojani tuhlaa sormuksiin
En koskaan helly naisen kyyneliin
Mut surullinen on laulun loppu, arvaatko sen
Mä ostin sormuksen
Lopun laululleni silloin sanoin tahdon
En kerro kuinka jouduin naimisiin
Ehkä viimein sorruin naisen kyyneliin
Tai vaimon tuomiin pieniin kaksosiin
Tai vaimon tuomiin pieniin kaksosiin
Tai vaimon tuomiin pieniin kaksosiin
