Usvametsän Neito

Kun kerran metsässä kuljeksin Hämärän tulleen huomasin Ja puiden lehdet olivat pudonneet Ja sumupilvet laskeutui Ja ympärilleni kietoutui Ja taivaan linnut olivat vaienneet Mikäs paikka tämä oikein on Näin usvametsän aution Ja silloin kuulin laulun ihmeellisen (laa-la-la-la-la-laa) Ja huomasin metsässä neitosen Ja se neitonen oli surullinen Ja poskellaan mä näin kyyneleen Usvametsän neitonen Hän kertoi läpi kyynelten Tarinansa surullisen Ja se oli niin ihmeellinen Että minä ymmärtänyt oikein en Oon usvametsän vanki tään Ja ainiaaksi tänne jään Vaikka viihdy täällä en mä ollenkaan Tahtoisin mennä pois Kauniimpaa varmaan muualla ois Mutta löydä en kai tietä milloinkaan Lähdepä sitten matkaani mun Röllimetsään opastan sun Siellä kukkii metsä ja puut Ja laulaa lintujen suut Niin laulaa lintujen suut En poistua täältä saa Tää on minun kotimaa Vaikkei ruoho täällä enää kasvakaan Jos ajatella kauniisti Sä osaisit niin varmasti Saisit kaikki kukat kukkimaan Mutta enhän minä kauniita osaa paljon ajatella Kun tuhma täytyy olla mun Minä muuten auttaisin sun Muuten mä kyllä auttaisin sun Voi eikö kukaan kaunista Osaa enää ajatella Vain niin voi tämän metsän pelastaa Jos yrittäisit kuitenkin Mä iloiseksi tulisin Ja kauniiksi myös muuttuis tämä maa No minäpäs koetan ajatella Jotain hyvin kaunista Rakkaus ja ystävyys, ne ovat kauniita Nehän ne ovat kauniita Nyt linnut tulevat takaisin Kai huomaat sen jo sinäkin Ja puiden lehdet ovat kasvaneet Metsä jälleen kaunis on Ei kukaan ole onneton Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet