Täysikuu Koskipuiston valaisee
Kylmän lyhdyn alta ihmiskasvot pakenee
Ääntä sydämen kuunnellut oon
Jätin ihmiset ja valot, häivyin kuutamoon
Voimaa rukoilen taas sydämeen
Voimaa elämään valheelliseen
Ei varjoni näy kun askel hiekkaan painautuu
On mulla vain Koskipuiston kuu
Katson elämään kuin karitsa teurastajaan
Minkä ammoin jo aloin sitä jatkaa saan
Käyn päiväsaikaan paikkaan turvattuun
Mut voi ulkosalla nähdä alla kelmeän kuun
Hatun lierini taa pedon silmäni jää
Mun on pastorin kädet ja synnintekijän pää
Ei varjoni näy kun askel hiekkaan painautuu
On mulla vain Koskipuiston kuu
Tyttö joka päivä käy valtasuonta Tampereen
Hän on viaton, hän kuuluu laitapuolen perheeseen
Usein oottanut oon luona tytön ikkunan
Kanssa vaiston käynyt taiston liian katkeran
Onko oltava näin?
Käännyn puoleen Jumalan!
Rakastan kun tuhoan, tuhoan kun rakastan
Ei varjoni näy kun askel hiekkaan painautuu
Jää mulle vain Koskipuiston kuu
