Väritön aamu, järven syleilyssä heinät ui
Sumuseinä värähtää
Kerrotaan, et siitä asti kun se tapahtui
Vesi on ollut tyyni kuin jää
Oli tyttö kuin ulpukankukka
Ja poika niin kuin vedessä valo
Päivien palo täynnä kummaa supinaa
Niin vaikeata unohtaa
Ja kaikki kuitenkin turhaa, hetkessä turhaa
Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen, hei
Olit kai sekaisin kun luulit hän sua rakasti
Hänhän vain tahtoi sut mukaan
Näen sen illan tarkalleen niin kuin se kuvaillaan
Tähdet päiden päällä kiikkuu
Vesi väsyy, lämpö pohjaan katoaa
Aallot vaivalloiseen liikkuu
Miten kylmä kohmettaakin nopeaan
Ulpukanvarret ja huulet
Kukaan ei kuule huutoa väsyvää
Taas vaikeampi hengittää
Nyt tiedät kaikki on turhaa, hetkessä turhaa
Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen, hei
Olit kai sekaisin kun luulit hän sua rakasti
Hänhän vain tahtoi sut mukaan
Ja niin kauan, miksi niin kauan
Sä elit kammoksuen tätä päivää, hei
Miltä se tuntuu nyt kun veres kohta kylmennyt
Suhisee korvissas hiljaa
Ja vähän ennen
Sä toivot että joku jossakin
Sun takias vuosia pukeutuis mustaan
Ja heräisi öisin sua ikävöimään
Kuka nimeäs huutais
Aivan turhaan, kovaa ja turhaan
Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen, hei
Olit kai sekaisin kun luulit hän sua rakasti
Hänhän vain tahtoi sut mukaan
Ja niin kauan, miksi niin kauan
Sä elit kammoksuen tätä päivää, hei
Miltä se tuntuu nyt kun veres kohta kylmennyt
Suhisee korvissas hiljaa
On niin turhaa, kaikki on turhaa
Kun vedät piinatut keuhkosi täyteen, hei
Olit kai sekaisin kun luulit hän sua rakasti
Hänhän vain tahtoi sut mukaan
Ja niin kauan, miksi niin kauan
Sä elit kammoksuen tätä päivää, hei
Miltä se tuntuu nyt kun veres kohta kylmennyt
Suhisee korvissas hiljaa
