KUN NUOREN MIEHEN UJOIMMAN NÄIN PÖYDÄSSÄ PIENEN KAHVILAN, NIIn syystä jota tiedä en, sain hältä suklaa sydämen.
Suklaasydän tina kuoret aina murtuu sulaen niitä tarjoo miehet nuoret aitoja vain saa mä en.
Vain ulkona mua kuljetta ja ostaa minkä irti saa, mut pohjimmiltaan kuka ties on hänkin oikein kelpo mies.
Suklaa sydän sisällensä kätkee halvan sormuksen, kerron hänen isällensä aitoa jos saa mä en.
Hän silmiin kyllä katsoo mua ja joskus saattaa innostua mut jäljennös on arvoton jos suklaata vain sydän on.
Suklaa sydän kaunis päältä tuskin paljon lohduttaa suudelmatkin tuntuu jäältä, aitoja kun en mä saa.
Kun aikamme näin kuljettiin jo vihdoin viimein kävi niin hän että antoi rakkauden ja sormuksen ja sydämen.
Suklaa sydän tina kuoret nyt jo murtui sulaen niitä tarjoo miehet nuoret aitoja vain saanut en
