Hän tullut on
Kai maasta julman viidakon
Hän saapui yli merien,
Matkaten, tänne Pohjolaan.
Hän arka on, ja rauhaton.
Vaan viisas lauseissaan.
Kun viimeinkin,
Tuon luonnonlapsen kohtasin,
Hän silloin mulle lausui näin,
Muistoissain säilyy lause tuo
On ihanaa, kun rakastaa,
Ja toinen lemmen
Takaisin kun suo.
On ihanaa, kun rakastaa,
Ja toinen lemmen
Takaisin kun suo.
On ihanaa, kun rakastaa,
Ja toinen lemmen
Takaisin kun suo.
