(Maailma on täynnä uskomattomia tarinoita,
mutta vain yksi kertoo kaveristani Taistosta.
Olen kuullut sen häneltä itseltään ja Taisto
ei pahemmin valehtele. Näin se kuuluu ja se on karmea tarina.)
Kuljetin bussia sinistä,
ja kaverit alkoivat inistä:
"Ajelet liian hiljaisesti."
Kauan mun pinnani kesti.
Mutta viimein mä päätin näyttää
ja hevosvoimia käyttää.
En tiennyt, että lysti on kallista
kun peruuttelin bussia tallista.
Ja tarina alkaa:
Panin kaasulle jalkaa
ja vedin ykkösen sisään.
Aloin kaasua lisään
ja tempaisin portista oikeelle.
Pyörät ne vaikutti soikeelle,
kun vedin kahdella vanteella
ja heittelin ranteella
sisälle nyt jo nelosta.
Joku kirkaisi pelosta,
kun mä hirveesti kiihdytin
ja itteäni viihdytin.
Ja jätkä suojatieltä
näytti mulle kieltä
ja se just pääs karkuun.
Ja rupes kauheesti parkuun.
Tuli pikkunen huoli,
ku yks yks kollikissa kuoli.
Mut' niitähän on muutenkin liikaa.
Mä tsiikasin yhtä piikaa,
enkkä meinannu kekkaa
yhtä hirveetä rekkaa,
mut' se sattumalta
pääsi ite pois alta.
Mä hirveesti kaahasin
ja yht'äkkiä raahasin
kattotelineellä jotakin torvensoittajaa.
On monta koittajaa,
jotka kyllä ajaa kovasti,
mutta enpäs' löydä voittajaani.
Ja sitte kaatu yks' rovasti,
kun ei se kävellyt varovasti
ja se sano: "Hallelujaa!"
Sitten tuli kapee kuja
ja minä vedän nasta laudassa
ja tuumasin, että huilataan vasta haudassa.
Vähän tuli vaikeuksia,
kun yks jätkä kanto suksia
ja sukset tuli sisään lasista.
Mä selvisin ratikka kasista
ja se meni vähän kiskoilta.
Ja sitten mä kyselin siskoilta,
että tietääks' ne tiestä.
No, mutta on miestä -
ajellaan harhassa
ja tempasin eläintarhassa
neljänsadan aidat niin ku Tuomisen Jaakko
ja se auto oli jo ihan paska.
Taitais olla parempi vähä ajatella enste.
