Kaukaa äänes vielä kuulen, enkä voi mä unohtaa.
Vielä palaavan sun luulen, sua nähdä vain en saa.
Näin syntyy kyyneleet, nuo kaipuun kyyneleet.
On haaveet haihtuneet, on haihtuneet.
En koskaan nauraa voi, vaan syömmein vaikeroi.
On mieleen piirtäneet jäljen kyyneleet.
Muistan aina lähtös hetken, muistan myös kun kohdattiin.
Aikaan entiseen teen retken, kuljen päiviin menneisiin.
Näin syntyy kyyneleet, nuo kaipuun kyyneleet.
On haaveet haihtuneet, on haihtuneet.
Näin kuljen kaivaten, vaan koskaan löydä en.
On tiet vain merkinneet kaipuun kyyneleet.
Näin kuljen kaivaten, vaan koskaan löydä en.
On tiet vain merkinneet kaipuun kyyneleet.
