Hän on vanha ja jo harmaapäinen, tullut tansseihin kuuntelemaan, kuinka artisti kuuluisa, jäinen, ryhtyy teemoja muuntelemaan.
Soitto sähköinen tuo lavan täyttää, viikkolehdistä kun tuttu mies näyttää taituruuttaan, kuinka irrotellaan, ihan rennosti, siitä vaan!
Aika tauon kun on niin mies pyytää päästä hetkeksi myös soittamaan.
Katse artistin melkeinpä hyytää, mutta suostuukin kuin pilkallaan. "
Mikäs siinä, jos hulluus niin vaivaa, että itsensä mies häpäisee!" Vaan kun mies aloittaa, sali kuunnella saa, työtä mestarin mahtavaa!
Aina kultainen on harmonikka, kun on soittaja mestarismies.
Aina kultainen on harmonikka, sen hän lapsesta asti jo ties.
Jolloin soitteli ruokansa vuoksi, joskus lantinkin palkaksi sai.
Vuodet vei maineeseen, vaan myös harmauteen, uskoutuu mies vain soitolleen
