Totuutta ja tehtävää (Vain elämää kausi 4)

Valmis maailmas, mul on rajana taivas. Pelaan pleikkaa mun sohval, sun pitää käydä pohjal. Mä haluun festareille, maalaa veskareille, nauraa heittereiden keskareille. Blondilikal oli uudet addut sylissä, mä makaan baarin lattialla hyvissä. Maija mäki tahon runoilla, junnuna alkoi jo freestyleriimejä putoilla. Ne sano tost tulee vaikeet, en tuu muistelee niit vuosii haikeet. Just kun kaikkeen on tottumas, netis kirjotettii et mun ura taitaa olla loppumas. Aamumuroihi sekaan vähä skumppaa, sit voi morganeis kumppanii dumppaa. Pahimpia on aamut, joiden loppuu ei näy. Mä pelkään et ne saa mut ja niin siin varmaan käy Pahimpia on aamut, joiden loppuu ei näy Mä pelkään et ne saa mut ja niin lopulta käy Mä alan selittämään, pelataan totuutta ja tehtävää Kun maailma o muuttunut ja sun läpät on puutunu Mä haluun auringon ja kevään nautinnon Tuntuu et mul on vaan väärä päämäärä Pakko päästä kokoajan juhlimaan Miks mun piti mennä taas maine tuhrimaan Valemimmi mulle naurattaa "Sut pitäs Ville viiä jo saunan taa" Kuka oikeesti haluu muuttaa maalle? Öisin tuijottaa tyhjälle taivaalle Mä en koskaan haluu päivätyötä Samal tuntuu, et nää vuodet vähenee Ei kukaa räpillä perhettä syötä Siks mun loppu alkaa jokapäivä lähenee Pahimpia on aamut, joiden loppuu ei näy. Mä pelkään et ne saa mut ja niin siin varmaan käy Pahimpia on aamut, joiden loppuu ei näy Mä pelkään et ne saa mut ja niin lopulta käy Ja pahimpia on aamut, joiden päättymistä ei näy. Mä pelkään aina et ne saa mut ja niin lopulta käy.