Olet Koitere helmi sä Karjalan maan
Ei muualla vertaasi lie
Joka löytänyt rantasi on matkallaan
Hän muistoja mukaansa vie
Kun sylissä vaarojen aaltosi soi
Tai tyynenä yö unelmoi
On vuoroin sun lauluusi onnellinen
Tai murhe on soinnuissas sen
Nyt tiedän vaan
Ei milloinkaan
Ei sydän jättäisi kaipuutaan
Taas uudelleen
Näin matkaa teen
Yhä rannalla Koitereen
Monet saaresi Koiteren näin matkallain
Ja siintävät laineesi nuo
Oman helmeni löysin myös kulkiessain
On vieläkin aarteeni tuo
Hän keskellä korpien hohdetta loi
Ei mielestään jäädä se voi
Hän helmistä kaunein kuin Koitere on
Niin kallis ja korvaamaton
Nyt tiedän vaan
Ei milloinkaan
Sydän jättäisi kaipuutaan
Taas uudelleen
Näin matkaa teen
Yhä rannalla Koitereen
