Toisen Oma

Toisen oma oot, nyt tiedän sen. Vaik vuodet ohi vierii, kiitäen, Liian usein joudun väistään katsettasi lämpimää oot haaveeni mun josta vaikenen. Toisen oma oot, nyt tiedän sen. Liian kauan vaiennut oon, enää en Huutaisin sen maailmalle, kirjoittaisin taivaalle mut se toinen on mun parhain ystäväin. Hän on se, jonka kanssa silloin yhteen kasvettiin. Lähimetsän kantojen alle aarteet kaivettiin. Kotikonnuillamme toisii illoin saatettiin. Hälle kirjeet kirjoitin, yöt ne valvottiin, verivalat, vannottiin. Toisen oma oot mut vieläkin, kangastuksina mä nään sut iltaisin. Kasvos löydän kaikkialta, tahdon elämään, saan sulta, niin on aina, niin myös olla saa. Toisen oma oot, nyt tiedän sen. Liian kauan vaiennut oon enää en, Kasvos löydän kaikkialta, tahdon elämään, saan sulta, niin on aina, niin myös olla saa. Oot haaveeni mun, josta vaikenen On niin nyt aina, niin myös olla saa. Oot haaveeni mun, josta vaikenen. Vaikenen