Maantien Laitaa

Liian kauan olin pois ja aivan liian varhain suljin kotipihan haan mennyttä takaisin ei saa, sen oppinut oon muuta en paljoakaan Kovettuneet leivät elämän mä reppuuni pakkaan niistä kylliksi mä matkalleni saan en muuta paljon mukaani mä täältä tahdokaan En kaupungista saanut mitä lähdin hakemaan vain taidot, tunteet sisälleni piilottaa ja se mun lintuani syö ja kuihduttaa tää laskelmoiva sirkus sitä uuvuttaa Maantien laitaa takaisin kotiin käyn on mun mieleni vihdoinkin tyyni Siellä kurjet laulaa mua tervehtien niinkuin tietäisi paluuni syyn Maantien laitaa takaisin kotiin käyn ja on raskas mun syömmeni ies toivoa vain saattaa että tää vanha tie vielä sinne, kotimajallein vie Läksi tyttö tietä myöten kulki kovaosainen noita kaupungin katuja ilonansa koti-ikävä Sanoin: vältä kaupungin kohua sen iloja, sen surua ole viisas ja varova, on siellä pilkka piileväinen Jo lähde, kiirehdi kotiin missä veljesi vartoo, siskojesi silmäterä ja ennen kuin on kuu kolmatta kurki laulaa, on oralla pellot Kotiveräjästä käythän taas? Maantien laitaa takaisin kotiin käyn ja on mieleni vihdoinkin tyyni Siellä kurjet laulaa mua tervehtien niinkuin tietäisi paluuni syyn Maantien laitaa takaisin kotiin käyn mut on raskas mun syömmeni ies toivoa vain saattaa että tää vanha tie vielä sinne, kotimajallein vie