Kalamavesj'

Rannan kallijot täännä olj' verta Puroena huavoesta jussunna hurme Piruista täättynä jokkaenen merta Immeisten osana suru ja murhe Tiältä toevoo et löyvä, sen suat uskoo Tarjolla pelekästään loputonta tuskoo Suru vatkoo syvänten saamat Pintaan nostaa vanahat kaanat Kalamavesj' ruumit sylliisä sulukoo Ualtojen huomaan vaenajat vaepuu Virstan toesesa jäläkeen kulukoo Suattoväkj' tuakkanaan loputon kaepuu