Jalokiveni

Ei täällä ollut mulle mitään enään. Kasvoja jotka oisin halunnu nähä. Jotka ois mut halunnu nähä. Mä näin miten ne kiertää kehää. Mun paloni ajatuksiin takertuu. Paloni mailmaan sotkeutuu. Niin mä rauhanrantaan kannoin mut, syvälle pohjalle annoin mut. Ajoin pois mun hiukseni, pyyhin pois itseni. Rauhassa lepäsin, kunnes sinä minut herätit. Sä kutsut mua mielen maisemaks. Sä huudat mua rauhanrannas. Ja sun takia mä palaisin tules, sun takia mä palaisin tules. Tietenki isi haluu tanssii sun kanssa, mä tanssisin sun kanssa aina se ois mahollista. Sä oot paras mitä voi olla, sä oot paras mitä voi olla. Kalliimpi ku mikään tääl on minulle, minun jalokiveni. Kalliimpi ku mikään tääl on minulle, minun jalokiveni. Purin tän niin moneen osaan, en meinaa saada tätä enään kasaan. Syvimmässä meni taltiossa, nyt syvimmässä dissos altiossa. Sä saat mut vihaseksi. Muistan miten kaikki meni, nyt muistan miten kaikki meni, miten kaikki meni. Sit sä saat mut surulliseksi, ku ei sust oo syylliseksi. Sä oot aivan niinku lapsi. Sä käänsit niille toisen posken. Sä olit aina liian kiltti, sä et kerro mulle mitään. Mä tiedän että jotain meni rikki, ku tiedän että jotain meni rikki. Ei palata enään näihin takasin. Mä haluan et me kaikki päästäs vapaaksi. Sä annoit meille kaikkesi, ja se on mulle tarpeeksi.