Kaaoksen keskellä

En tuntenut eilen sinua Nyt mielessä oot ja olemassa En edes uneksinut että vielä voisin Näin tuntea mut samalla mua pelottaa Että mä hukun kuitenkin Miks aina epäilen ja pelkään? Kunpa voisin sen paremmin ymmärtää Mä olen tottunut, oppinut yksin olemaan Aamukahvin hiljaisuudessa juomaan Ovia sulkemaan En kestä ajatusta kivusta Enkä ketään tahtois kaivata Eilen kaikki oli selkeetä ja helppoo Asioilla oli paikat ja järjestys Nyt kaaoksen keskellä seison Miks aina epäilen ja pelkään? Kunpa voisin sen paremmin ymmärtää Mä olen tottunut, oppinut yksin olemaan Aamukahvin hiljaisuudessa juomaan Ovia sulkemaan Ajatusta se karkaa Ei uni tuu Nälkä mitä se on Aika hidastuu Mä hengitän Sisään ulos rauhoitun Monimutkaisen voi yksinkertaistaa Rutiinit luojan kiitos ne pelastaa Mä hengitän mut ajatus harhautuu Järjessä roikun vielä kiinni Pelkään miten käy jos päästän irti Mä olen tottunut, oppinut yksin olemaan Tunteilta tilaa koittanut kutistaa Nyt en mitään hallitsekaan