Puhuri

Kun puhun minusta, voisin puhua kivusta, Voisin puhua itseni sivusta, Ohi suuni kaikkee mitä kelaan sinusta, Mikä työntää kauemmas ja mikä pitää imussa, Voisin puhua täyttä hulluutta ufoista ja ajasta, Siitä mitä mä rakastan ja kaikesta pahasta, Henkisyydestä ja seitsemästä chakrasta, Karmasta, rahasta ja sadasta pahasta tavasta, Siitä miks monesti jätän niin paljon kertomatta, Sekä siitä et miks se ei oo sitä et mul ois pelko jakaa, Siitä miks aina välillä tarvii sekottaa pakkaa, Ja siitä hetkestä kun ajatus ja liike lakkaa, Miten saan mun mielen ja kehoni turtuu, Ja miten tää mun kehoni lopulta multuu, Voisin kertoo kaiken itestäni ilman sulkuu, Mut sanat ei veny niin pitkälle kun tuntuu, Astia täyttyy kun pisaroita tippuu, Astia täyttyy kun pisaroita tippuu, Astia täyttyy kun pisaroita tippuu, Ja pisaroita tippuu Kun puhut suoraan sydämmestä kanavoit sun korkeintas, Sun kauneutes on siin et ettet kuulosta keltään toiselta, Elämä joka henkäyksessä ja tarkoitus sanassa, Väkevä liekki sisuksissa ja karkotus pahasta, Kun puhut sisimmästä, kanavoit sun syvyyttä, Laajennat sun kauneuttas, hyvyytes on pyhyyttä, Pysy nöyränä, mutta höllää nyörejä korsetista, Annetaan sielun laulaa, niinkuin oltais konsertissa, Niinkuin oltais konsertissa, niinkuin oltais konsertissa Niinkuin oltais konsertissa, niinkuin oltais konsertissa Ei enään tyhjii lupauksii, mitä ei voida toteuttaa, Negatiivisuuden verho totuudelta sokeuttaa, Ajat muuttuu, mut et aikaa pysty nopeuttaa, Totuus pysyy kivenä pitkin koko komeuttaan, Jos kaikki liittyy kaikkeen, silloin sanat tekee jutun, Jos maailman on johdonmukanen löydät kaninkolosta pupun, Älä nuku, ollaan yhtä kaikki tää liittyy myös suhun, Jos sana voi jonkun tappaa, haluun miettii mitä mä puhun, Jopa kun jauhan paskaa, syljen sen sydämmestä, Mut jossain kohtaa se likanen suu on hyvä pestä, Vähintään kerran päivässä, perääntyä metsään, Hetken hiljaisuuteen, mis antaa sen hetken kestää, Jokainen suu ei mahdu jokaiseen keskusteluun, Jonkun täytyy kuunnellakkin, muuten tulee pelkkää meluu, En luovu keloistani, jos ne on vaan mahdollista pitää, Mutta jos ei luovu mistään, ei mahdu mitään uutta sisään, Yhteys sisimpään pitää koossa mun pääni, Kun puhun ytimestä, äänes on kapteenin ääni, Päästä ulos se oma sana ja laula se oma laulu, Elämä ei sulle resonoi, jollet sille antaudu. Astia täyttyy kun pisaroita tippuu, Astia täyttyy kun pisaroita tippuu, Astia täyttyy kun pisaroita tippuu, Ja pisaroita tippuu Kun puhut suoraan sydämmestä kanavoit sun korkeintas, Sun kauneutes on siin et ettet kuulosta keltään toiselta, Elämä joka henkäyksessä ja tarkoitus sanassa, Väkevä liekki sisuksissa ja karkotus pahasta, Kun puhut sisimmästä, kanavoit sun syvintä, Laajennat sun kauneuttas, hyvyytes on pyhintä, Pysy nöyränä, mutta höllää nyörejä korsetista, Annetaan sielun laulaa, niinkuin oltais konsertissa, Niinkuin oltais konsertissa, niinkuin oltais konsertissa Niinkuin oltais konsertissa, niinkuin oltais konsertissa.