Olen hiekkaa järven rannalla,
sinä rakennat minusta linnan.
Olen kaunis ja kutsuvan näköinen,
minuun sivelet sileän pinnan.
Olen pisara kirkkaassa vedessä,
jota ammennat varovasti.
Sinä siemailet minua janoosi,
ja minä riitän aamuun asti.
Sinä maalaat minusta taivaanrannalle
naisen näköisen kuvan.
Siihen lisäilet uusia piirteitä
aina kun annan luvan.
Vanhat arpeni peittyvät väreihin,
joita pelkäsin tähän asti,
mutta varma ja rohkea kätesi
osaa liikkua taitavasti.
Olen kukkana rantaniityllä,
saa minut käydä poimimassa.
Olen mettä suloista, houkuttavaa
sinikellossa suurimmassa.
Olen auringon yhtenä säteenä
ja minä häikäisen sinua vähän.
Olen tuoksua tuttua, haikeaa
ja minä pysäytän ajan tähän.
Sinä maalaat minusta taivaanrannalle
naisen näköisen kuvan.
Siihen lisäilet uusia piirteitä
aina kun annan luvan.
Vanhat arpeni peittyvät väreihin,
joita pelkäsin tähän asti,
mutta varma ja rohkea kätesi
osaa liikkua taitavasti.
Minä mallina seison riemuiten
taivaanrannan maalarille,
kunhan taulusi muistat lahjoittaa
vähän hullulle kulkurille.
Minä muistona säilytän kuvaani
ja sitä katselen joskus silloin,
kun laskeva aurinko värittää
taivaanrantaa kesäilloin.
