Näen syvän vihreän laakson, jota tuuli keinuttaa.
Näen pienten lasten leikkivän, tehden hiekkakakkujaan.
Ja usva hiljaa nousee tehden muurin viileän ja pikkulapset jatkaa yhä leikkejään.
On kukkulalla tammi, joka paikkaa suojelee.
Se on nähnyt suuret sateet, jotka meidät kastelee.
Se puhuu joskus hiljaa, keitä täällä käynyt on, eikä laakson valkeaa liljaa kukaan saanut kalmistoon.
Mennään hiljaa markkinoille, kun aamu sarastaa.
Eikä laakson liljaa kukaan taita matkallaan.
Jostain tuuli kukkuloilla meidät tavoittaa.
Markkinoilla rikkaat, köyhät tapaa toisiaan.
Huilut meille tanssii ja viulut tarinoi.
Ja satukirjan prinssi prinsessastaan unelmoi.
Ja lohikäärmeet marssii läpi tulenliekkien ja liljankukat uinuu päällä laakson hiljaisen.
Mennään hiljaa markkinoille, kun aamu sarastaa.
Eikä laakson liljaa kukaan taita matkallaan.
Jostain tuuli kukkuloilla meidät tavoittaa.
Markkinoilla rikkaat, köyhät tapaa toisiaan.
Mennään hiljaa markkinoille, kun aamu sarastaa.
Eikä laakson liljaa kukaan taita matkallaan.
Jostain tuuli kukkuloilla meidät tavoittaa.
Markkinoilla rikkaat, köyhät tapaa toisiaan.
