Surusilmäinen Kauneus

Mä seison pysäkillä ja tapan aikaa En mä sitä tapa, vaan se minut tappaa Rakkaani luo yhä kyytiä odotan Ruudulta huutava rumuus lyö silmiin Mä tahtoisin aikaani unohtaa Tahtoisin paeta, päästä niin kauas Kun viisaus on kadonnutta valuuttaa Ja totuus on lonkalta ammuttu laukaus Ja missä se kauneus on Missä surumieliset silmät Missä se kauneus on Anna mulle typeriä runoja, aikaa Anna mulle ontuva laupeus Anna mulle divareiden pinojen alta Pölyinen, viisas, vanha surusilmäinen kauneus Se pölyinen, viisas, vanha surusilmäinen kauneus Kuka täällä maatansa rakastaa Kuka sitä repii ja hyvän tappaa Kun ahneus on pakenevaa valuuttaa Ja totuus on vasurilla ammuttu laukaus Kivi on kolmas auringosta Ja vedellä on muisti Tien liikkeessä laulu syntyy Ja yhtyy tuhansien, tuhansien, äänien kaikuun Missä se kauneus on Missä surumieliset silmät Missä se kauneus on Anna mulle typeriä runoja, aikaa Anna mulle ontuva laupeus Anna mulle divareiden pinojen alta Pölyinen, viisas, vanha surusilmäinen kauneus Se pölyinen, viisas, vanha surusilmäinen kauneus Missä se kauneus on Missä surumieliset silmät Missä se kauneus on Missä surumieliset silmät Missä se kauneus on Anna mulle typeriä runoja, aikaa Anna mulle ontuva laupeus Anna meille yleviä runoja, aikaa Anna meille lämpö ja laupeus Anna minun olla se vihaton poika Sinä tyttöni viisas, vanha, surusilmäinen kauneus Se pölyinen, viisas, vanha, surusilmäinen kauneus O-oo, surusilmäinen kauneus