"Mitä mitä mitä?", huusi pomo, kun yllätti alamaisen päiväuniltaan
Naama pöydässä sillä, kaksi langatonta hiirtä jälleen tuijotti toisiaan
Kotia kohti, mutta mutkan kautta, täytyy potkuille malja nostaa
Puolityhjän työsalkun, kuin elämänsä, voi narikkaan unohtaa
Samanlainen vielä kerta kerran jälkeen, kunnes valomerkki yllättää
Oli kuusitoista puhelua kotoa tullut, mutta piti saada syötävää
Ei löytynyt kiireelleen ymmärrystä, yöpitserian jonosta
Sai etuilija maistaa ruuan sijaan sohjoista asfalttia
Ei saanut hän sitä mitä haki
Siitä huolehtikin fysiikan laki
"Kuka saatana sitä soittaa tähän aikaa yöstä?", huutaa vaimo puhelimeen
Kun ei taksi huoli kyytiin veristä miestä, eikä voimat riitä kävellen
Vaimo hakee hepun lepopaikkaan ansaittuun autotallin hämärään
WC-pöntön viereen vielä päätyy vatsan sisällön ja itsetunnon rippeet hyvästelemään
Aamulla tarttuu hän lumikolaan
Painaa synnit eiliset
Ihan kuin omatuntonsa puhdistaa
Yskii verta, vielä jäljellä on metrit viimeiset
Sydän pettää, mies maahan vajoaa
Kenties viimeinkin sai hän mitä haki
Siitä huolehtikin fysiikan laki
