Sateisena päivänä puiston penkillä joku söi eväitään
Ja lätäkössä käsiänsä pesi, kun kannettu vesi ei kaivossa pysynytkään
Vettä satelee enkä edes tiedä minne pilvet pakenee,
Enkä edes välitäkään
Mennään mä lennän avaruuteen
Muuten elävältä syö tämä masentava työ,
Joka ihmisen hiljaa mädännyttää
Minun sisälläni päivä on pidempi kuin yö
Ja sylissäni aurinko lämmittää
Pilvien reunalta laivaansa uittava poika ei palannutkaan
Se sanoi, että unelmien linnasta mistään hinnasta ette mua mukaanne saa
Lumisade sakenee enkä edes tiedä mitä toiset pakenee,
Enkä edes välitäkään
Mennään mä lennän avaruuteen
Muuten elävältä syö tämä masentava työ,
Joka ihmisen hiljaa mädännyttää
Minun sisälläni päivä on pidempi kuin yö
Ja sylissäni aurinko lämmittää
Minut elävältä syö tämä masentava työ,
Joka ihmisen hiljaa mädännyttää
Minun sisälläni päivä on pidempi kuin yö
Ja sylissäni aurinko lämmittää
