On miehellä oltava unelma, haaveena päästä pakoon
Tipahtaa äärestä yli, hukkua maan rakoon
Hotellituristin varauskirjassa on
Aina se perimäinen huone mun nimellä
Siltä varalta et virkavalta päättää
Suurennuslasilla mun imagoa hivellä
Pakkaan purkit ja pussukat, luurit ja läppärit mukaan
Kassakaapin kerrostuma, eikä mua löydä kukaan
Aina kun hyvästelen mun tyttären, pelkään et se on kerta viimeinen
Mut takasin tuun, kun tomu laskeutuu
Isin pitää mennä, isi on rikollinen
Isin pitää mennä
Isi on rikollinen
Yön tummina tunteina alkaa iso mies toisinaan tunteilla
Eikä se oo silloin mitään spesifiä
Kaipuuta, taivaalta kuuta, ei mitään muuta
Ja kun tää lintukoto ei tarjoo oikein
Seikkailuu, ni oon kokeillu keikkailuu
Mut tie ei se minnekkään vie jos ei oo
Mitä paeta siks aina takas himaan tuun
Pois harmaa, otsooni-parkaa
Vapaus on harhaa, ei sitä tavoita
Elämääni eksyny, Elinaani etsiny, elimet ei kestä enää tätä elintasoa
Leikkivaunussa vihaan kakaroita
Tien pientareella nimis miehen kiharoita
Muttei kukaan vihaa ritari-Kaamoa niin syvästi, kun ritari-Kaamo itse
Enkä koskaan voi kannoilta karistaa minua, jättää sielua narikkaan
En voi saavuttaa maailman reunaa,
Mut silti suden lailla mä vaistoa seuraan
Silläki uhalla et oisin vaa klisee,
Moottoritien reissumies ilman nimee
Mä nään tyttären sydäntäsärkevän ilmeen ja sen jätän pölypilveen
On miehellä oltava unelma, haaveena päästä pakoon
Tipahtaa äärestä yli, hukkua maan rakoon
Aina kun hyvästelen mun tyttären, pelkään et se on kerta viimeinen
Mut takasin tuun, kun tomu laskeutuu
Isin pitää mennä, isi on rikollinen
Isin pitää mennä
Isi on rikollinen
