Lauri Viidan muistomerkki

Sinä jaksoit kyllä soutaa Mutta osannut et koskaan pitää perää Enkä tiedä saitko noutaa Salmen suulta hakemaasi kultakerää Sua myllynkivet jauhoi Lapikkaasi iski katuun tuulen suussa Toiset kenkiänsä nauhoi Sinä kävit kallon sisällä ja kuussa Minä aika ajoin meistä unta nään Enkä tiedä mitä kaikki merkitsee Kuinka monta miestä sinussa me menetimmekään Lauri V Sinä kiitit elämästä Vaikka liian monesti se pirstoi mielen Jostain unten hämärästä Minulle ja muille pengoit suomenkielen Valtatietä rännikujaa Aina uskalsit sä täysin rinnoin päästää Sulla meni tosi lujaa Eihän energiaa millään voisi säästää Sinä tiesit milloin tuuli huurtaa pään Ja mitä on kun sielu palelee Kuinka monta miestä sinussa me menetimmekään Lauri V Kiinni tartuit aina omaan Et edes Pispalaan tai Pieksämäkeen Uskaltaiduit mahdottomaan Et koskaan rahvaaseen et vallasväkeen Käsi teki sielu aikoi Mutta mitään tapahdu ei aivan suotta Lapset esiin hymyn taikoi Toivo elää tuhat kertaa tuhat vuotta Täältä katson kirkon taakse pimeään Siellä muistot lahoaa ja vanhenee Kuinka monta miestä sinussa me menetimmekään Lauri V Vaikka lujaa kuljet tuskin jälkees jään Ja seulallain en Moreenia tee Kuinka monta miestä sinussa me menetimmekään Lauri V