Kirvesmies Ja Riivaaja

Minä en lannistu, enkä heitä kesken Talon teen, syliin saan sen ihanimman lesken Pian Rakennan taloni, ikimetsän suojiin Uskoen voimiini ja hyvän onnen tuojiin Vaikka taas riivaja, tahtoo hiipiä viereen Väittäen, "Sen mitä teet, teet sen kyllä pieleen" Riivaaja nauraa, tänne nyt kaikki, umpihulluutta todistakaa Nähkää mies, joka mökkiä juoksevalle hiekalle rakentaa Riivaaja istui kai tuohon pirtinpöytään Miten se aina vain, juuri tänne löytää Silti en lannistu, enkä heitä kesken Jatkan vaan, syliin saan ihanimman lesken Saat, mutta voitko sietää ne jutut, joissa unelmien neitonen Hän onkin vain joku käärmeiden äiti, perään pullon ja pennosten Juoruja kuulet, kuuletko niissä pahan puheen vai totuuden? Aivan kuin riivaajan tuntisin Näin sen hahmon, kuulin äänenkin Lupausta kavahdin Jos sen sallit, niin pysyn kannoillasi aivan kuin tuo tallin kissa Voinhan elää kaikissa peileissä ja pinnoissa heijastavissa Saati sisimpäsi onkaloissa ja öisissä painajaisissa Taistelin niinkuin mies, pistin peilit piiloon Riivaaja muuttakoon sinne viljasiiloon