Niin yksin siinä maailmassa, liian usein jään.
Kun kuolee yksi kerrallaan, pois haaveet häviää.
Ja vaikka löysin viattomuutta, annoin mennä sen.
Niin illoin on mun mielessäin, tuo kuva viimeinen.
Vieläkö kaipaat iltaisin, vieläkö toivot kuitenkin?
Vieläkö vietät illat yksin valvot haaveitain vain kanssain?
Vieläkö luotat toiveeseen?
Vieläkö uskot ihmeeseen?
Vieläkö toivot, että palaan luokses sun?
Vain kerran katseet kohtaa niin kuin johdatusta ois.
Ei sellaista voi lopettaa, ei koskaan antaa pois.
Ja vaikka tiedän miljoonasta, ainut olisin.
Niin uskaltaa mun täytyy, vaikka muut jo lähtikin.
Vieläkö kaipaat iltaisin?
Vieläkö toivot kuitenkin?
Vieläkö vietät illat yksin valvot haaveitain vain kanssain?
Vieläkö luotat toiveeseen?
Vieläkö uskot ihmeeseen?
Vieläkö toivot, että palaan luokses sun?
Vieläkö kaipaat iltaisin?
Vieläkö toivot kuitenkin?
Vieläkö vietät illat yksin valvot haaveitain vain kanssain?
Vieläkö luotat toiveeseen?
Vieläkö uskot ihmeeseen?
Vieläkö toivot, että palaan luokses sun?
