Muistathan rakkaani yhdeksän kaks,
kauniiksi muuttui se historiaks,
kun aalloille Saimaan, lähdimme naimaan,
ei kännykkä soinut, ei laulanut fax.
Taivas vain tiesi sen minkä mä teen,
kastetta nuolaisin pinnalta veen,
ja aalloilla Saimaan, ryhdyimme naimaan,
Puumalan salmesta lou-ounaaseen.
Lounainen tuuli kun touveissa soi,
lossikin vihjaillen noin sukkuloi,
me aalloilla Saimaan, äidyimme naimaan,
voi etsikkoaikaamme, naikaamme oi.
Mielessä siintää jo yhdeksän kuus,
selkä on vanha mutt' paatti on uus,
taas aalloille Saimaan, lähdemme naimaan,
tyyntyvät tyrskyt sun kosketteluus.
Taas aalloille saimaan, lähdemme naimaan,
tyyntyvät tyrskyt sun kosketteluus.
