Haikara

Olen oppinut elämään viisaasti, karusti Tähyilen taivasta, rukoilen Jumalaa Ja illansuussa kävelen pitkään Väsytän turhaa ikävääni Kun notkossa ohdakkeet kahisevat Ja pihlajaterttu on kypsyyttään raskas Minä sepitän hilpeitä lauluja Kauniista katoavasta elämästä Palaan kotiin, pörröinen mairea kissa Kehrää ja nuolaisee kättäni Sahan tornissa, järvenrannalla Loimuaa kirkas tulenliekki Harvoin haikara laskeutuu katolle Sen huuto rikkoo hiljaisuuden Jos nyt koputtaisit ovelleni En ehkä edes kuulisi Harvoin haikara laskeutuu katolle Sen huuto rikkoo hiljaisuuden Jos nyt koputtaisit ovelleni En ehkä edes kuulisi Harvoin haikara laskeutuu katolle Sen huuto rikkoo hiljaisuuden Jos nyt koputtaisit ovelleni En ehkä edes kuulisi Harvoin haikara laskeutuu katolle Sen huuto rikkoo hiljaisuuden Jos nyt koputtaisit ovelleni En ehkä edes kuulisi En ehkä edes kuulisi En ehkä edes kuulisi