Päivä kasvaa kohti iltaa,
Silti mikään muutu ei.
Ikkunassas viivyt jälleen
Takaa verhon katsoen.
Kun maailma elää.
Kun kellot käy
Ihmisten aikaa.
Ei kukaan enää kosketustas kaipaa.
Sinun rakkautes on menneet
Niin kuin uni eilinen.
Kenties vielä toivot öisin
Jonkun vierees lämpimän.
Kun maailma elää.
Kun kellot käy
Ihmisten aikaa.
Ei kukaan enää rakkauttas kaipaa.
Kun maailma elää.
Kun kellot käy
Ihmisten aikaa.
Ei kukaan enää rakkauttas kaipaa.
Hiljainen on sinun huonees,
Kylmä yksinkertainen.
Vaimeasti jostain kuuluu
Sanat rakkauslaulujen.
Kun maailma elää.
Kun kellot käy
Ihmisten aikaa.
Ei kukaan enää sinunlaistas kaipaa.
