Kun poikasena potea sain korvatuskia
niin mummo hiipi pitkin viinimarjapuskia.
Hän keitti jotain uutetta
ja vitamiinin puutetta
en kärsinyt kun mummonhallussa on pullon henki.
Ja kaiken moista hyvää löytyi mummon
komerosta. Hän möyri siellä mutisten ja luki Homerosta.
Hän imi lientä pipettiin
ja pöpöt lähti lipettiin.
Kas mummon hallinnassa aina toimi pullon henki.
Hei, hei, mummon sekomehu, taikajuoma ovelin.
Sitä tippaakaan en kehu, kehun koko ämpärin.
Näin mummo touhus puolinaamaa tirripaistissa
ja puoli naamasta hän oli puolimaistissa.
Ja kaikkeen ehdin tottua. Hän teki muikkupottua,
myös siihen täytyi oikein annostella pullon henki.
Hei, hei, mummon sekomehu, taikajuoma ovelin.
Sitä tippaakaan en kehu, kehun koko ämpärin.
Hän vanha härski ämmä oli puheen parreltansa,
vaan ihmisen ja lämmön löysin käsivarreltansa.
Kun lopulta hän lopetti,
hän tiesi mitä opetti ja kerraten sen treeninsä hän luovutti ne
geeninsä. Jos haluaa vain mainetta on syytä vetää
ainetta, vaan kunniaksi ihmisen on ainoastaan henki.
Hei, hei, hei, hei, mummon sekomehu,
taikajuoma ovelin. Sitä tippaakaan en kehu, kehun koko ämpärin.
Hei, mummon sekomehu, taikajuoma ovelin.
Sitä tippaakaan en kehu, kehun koko ämpärin.
