Viimeinen

Viimeksi ku me nähtiin satoi oli pimeää Pyysin jäämään viereeni pidempään Mut olit liian viilee kaikelle sille mitä me oltiin Mut eihän se nyt niin mee et sanoit "Beibi ei mitään ongelmii, mä elän unelmaa, tää on mun onneni" Nyt otat kädestä kii ja viet mut seinää vasten "Voit sä olla mulle viel se sama Artem?" Mut hei sori mut se ei taida enään tapahtuu En oo se jäbä johon sun kannattaa rakastuu Ja tiedäks mitä Sun täytyy löytää ittes vaikket myönnä sitä Ja ei mä en lähde sun perään yhtään mihinkään Sä oot se pommi joka mun edessä tikittää Taaksekki on ties liian pitkä tie mä en oo sun mies mä en oo se mies Oon hukassa sun vierellä mua eri suuntaan viedään Sä et oo se viimeinen sun pitäis se jo tietää Se jo tietää Se jo tietää Sä et oo se viimeisen Sun pitäis se jo tietää Sä et oo se viimeinen Viimeinen Mun täytyy pudottaa sun elämältä pohja Ei tunnu tänään samalta ku eilen Haluaisin mut en voi mun tunteita ohjaa ne mitkä oli sun joku toinen vei ne Koska sun jalat ei enää kosketa maata Enkä muista edes miks halusin joskut sut kiinni saada Meis oli voimaa jonka piti kestää se iäisyys Nyt sen kohdalla asuu välinpitämättömyys Sä juoksit takas vasta kun käänsin selän Mut nyt mä elän eikä ovi meidän aukee enään Se pysyy kiinni Enkä ajatuksiini voit päästä käymään mut et jäädä niihin Sä sanoit aina kun tahtosin silmät sulkee Joudun samantien kulkee Mut ehkä tulee joskus aika etten muista enää mua Eti se maailma missä voin unohtua Sä et usko putoaviin tähtiin Et usko itsees mistä sä lähdit Et usko muhun Et usko kohtaloon Niin helppo seota ku jo valmiiks pohjalla on Ja mä toivon et sä selviit Nouset ylös ja astut suurempiin kenkiin Jä et tää laulu on enää vaa muisto siit Miten voi turhautua unelmiin