Kun sade koputtaa mun ikkunaan,
Mä kutsun sen sisään kuin tutun vieraan.
Se näkee mut läpi huokaisten
Ja silittää poskeeni silloin,
Kun muistos murskaa sydämen.
Sä oot mun rakkain "mitäjos"
Ja vaikka nimeni unohtaisin.
Mä silti sinut muistaisin.
Sä oot mun rakkain "mitäjos"
Ja vaikka nimeni unohtaisin.
Mä silti sinut muistaisin.
Kesä kylmältä tuntui lähtösi myötä.
Mulla aina on syksy, täs jatkuvas yössä.
Sun tuoksus leijuu huoneissa,
Joiden ovet oon teljennyt kiinni,
Ettet niistäkin katoa.
Sä oot mun rakkain "mitäjos"
Ja vaikka nimeni unohtaisin.
Mä silti sinut muistaisin.
Sä oot mun rakkain "mitäjos"
Ja vaikka nimeni unohtaisin.
Mä silti sinut muistaisin.
Ja mä tiedän, et oot onnellinen siellä
Missä ikinä meet.
Silti toivon, että saapuisit vielä
Iltaisin viereen.
Sä oot mun rakkain "mitäjos"
Ja vaikka nimeni unohtaisin.
Mä silti sinut muistaisin
Sä oot mun rakkain "mitäjos"
Ja vaikka nimeni unohtaisin.
Mä silti sinut muistaisin
